Näky saatu tänä aamuna:
Näyssä olin metsän keskellä, ja näin purorotkon, jonka yli meni vaalea keskitie. Keskitien laitamilla molemmin puolin metsän siimeksessä oli ryhmä lampaita, väriltään mustavalkoisia, jotka söivät ensin jyviä tieltä.
Pyysin lampaita rohkeasti astumaan ylös tielle.
Osa ei totellut, mutta pitkän harkinnan jälkeen he nousivat seisomaan tielle hapuillen.
Sanoin: Peruuttakaa".
Lampaat peruutti, mutta yksi tippui rotkoon. Lähdin oitis yhtä lammasta hakemaan rotkosta ja hänet löydettyäni pidin lampaasta kiinni, että hän kykenisi nousemaan ylös muiden lampaiden joukkoon.
Sitten matka alkoi: Keskitie oli suora ja pitkä edessämme. ja näin ikäänkuin punertavan istuinrivin, jolle lammaslauma mukavasti istahti ja tie alkoi liikkumaan eteenpäin. Vauhti oli sopiva ja hetken päästä näin edessäni keskitien kohdan haarautuvan kahteen eri suuntaan. Keskimmäisellä tiellä oli vasemmalla puolella valkoinen tienviitta, jossa luki: Kristus.
Muut kaksi haarautuvaa tietä, toinen oikealle, ja toinen vasemmalle puolelle, olivat ohuita ja kaitaisia teitä.
Ohjasin ensialkuun lampaat seuraamaan keskimmäisintä tietä, se oli levein, ja suora, ja sen kyltissä luki: Kristus.
Heti alkumatkalla tunsin, että olimme menossa väärään suuntaan ja huusin lampaille: - Peruuttakaa.
Lampaat peruuttivat haarautuvan tien alkuun.
Tiesin, että tarvitsemme Jumalan apua tien valitsemisessa ja rukoilin Herraa.
Sain rohkaistuakseni merkin Häneltä oikean tien löytyvän haarautuvan oikealle puolelle, joka oli ohut ja kaita tie.
Kuljimme kaitaa tietä pitkin ja näin jo kaukaa edessämme tien nousevan yhtäkkiä laveana ylöspäin. Mutta yksi lampaista halusi jättää kulkemisen kesken. Hän ei halunnut enää jatkaa matkaa kanssamme.
Pyysin häntä liittymään laumaamme, mutta hän kuitenkin kääntyi ja jätti laumamme.
Olin hyvin murheellinen. Itkin ääneen.
Lammaslauma jatkoi kulkuaan ohutta tietä pitkin, kunnes yhtäkkiä tie muuttui lavean leveäksi, ja nousi kohtisuoraa ylös kohti taivasta. Yksitellen lampaista nousi ylös pilvien päälle Herraa vastaan.
Minä viimeisenä. Sitä ennen näin tien vasemmalla puolella ikäänkuin Jeesusta muistuttavan hahmon juttelevan kanssani. Hän yritti saada minut epäilemään valintaani, ennen tien nousua ylöspäin, että kannattaisiko minun nousta ylös pilviin.
Hän ei ollut Jeesus, koska oli oudon raihnainen verrattuna häneen ja epäsiisti.
Hän sanoi minulle:- Olen isäsi. Mutten tunnistanut häntä isäksenikään. Ihmetellen nousin ylös Herraa vastaan ja kuulin taivaassa äänen: -"Tuokaa juhlavaatteet.
Minulle tuotiin kruunu ja hartioilleni vanhurskauden viitta, joka oli verenpunainen, jossa oli erivärisiä timantteja. Kruunu oli kuninkaallinen ja kultainen ja iso.
Tunsin, etten ole sen arvoinen, ja aloin itkemään, painoin käteni kasvoilleni ja sanoin murheellisena:- Yksi lampaista hävisi. Aloin etsiä silmilläni, olisiko hän kaikesta huolimatta selvinnyt.
En poissulje upeaa tilaisuutta, että hänkin olisi selvinnyt perille asti.
Herra kehoitti minua, että tämä oli ilojuhla, ei surujuhla.
"-Hyvin tehty palvelijani. Kuulin äänen.
Näky ohi.
