Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Valit.3: 19-25
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti