Näin eilen illalla näyn ennen nukahtamista; Näin edessäni vaaleat, ylellisen oloiset, erittäin leveät portaat, jotka näyttivät menevän ylöspäin. Lähdin kulkemaan portaita pitkin eteenpäin pari askelta. Yhtäkkiä jo alkuvaiheessa noustessani, näin silmissäni näyn, miten portaat todellisuudessa kaartuvatkin alaspäin, eli olikin pelkkä illuusio ylöspäin menevistä portaista; ja edessäni portaat kääntyivätkin alaspäin alamäkeen ja noin puolen kilometrin kävelymatkan kohdalla olisi edessäni musta neliskulmainen pimeä aukko, joka johtaisi pimeyteen, helvettiin. Lähdin äkkiä pois portaista ja näin ulkona sivullani pienen nuhruisen polun. Näin polun alkupäässä seistessäni myös näyn ja tämä kapea polku johtaisi taivaan kirkkauteen, näin kaukana edessä valkoiset ja erittäin kirkkaat taivaan portit.
Seuraavaksi mitä näin, järkytti: Takaani alkoi tulla lähemmäksi suuria ihmisjoukkoja eri ihmisiä, joita en tuntenut ja lähes kaikki valitsivat tämän vaalean leveän portaikon, joka muodosti illuusion menevän ylöspäin. Minulla oli ulkopuolella seistessäni polun alkupäässä kädessäni valkoinen varoituskyltti, jossa luki: "Älkää menkö helvettiin!". Varovasti yritin sanoen kehoittaa ystävällisesti, ettei ihmiset menisivät sinne. Ihmiset kääntyivät katsomaan minuun päin ja näkivät polun, jossa seisoin ja heidän edessään oli sentään hieno ja leveä portaikko.
Ihmiset alkoivat pilkata minua ja nauraa minulle, että mikä minua oikein vaivasi, hulluko olin? "Kulje ite vaan vaivasta polkuasi, ei kuule meitä kiinnosta!"
Mutta muutama ihminen, noin 2-3 kappaletta tulivat minun tuekseni ja uskoivat varoituksiani.
Yhtäkkiä leveän portaikon ovet menivät kiinni ja lukkoon, sain näyn, että tarpeeksi ihmisiä meni kerralla jo pimeyteen ja nyt tapahtuisi illuusion purkaus, jossa portaat kääntyvätkin alaspäin syvälle pimeyteen. Kun leveän portaikon sisällä olleet ihmiset sen tajusivat, oli jo liian myöhäistä. He yrittivät tulla takaisin ja aukaista ovea, mutta pimeys nieli heidät. Portaikon ovi oli suljettu ja lukossa ja ulkopuolella odottelevat ihmiset odottivat tyynesti, tietämättä mitä tapahtui. Ihmiset ulkopuolella odottivat, että kohta ovi aukenisi uudelleen ja pian he pääsisivät sisään.
Siinä vaiheessa minun asenteeni muuttui kertarykäyksellä. Rynnin portaikon suljettujen ovien eteen kädet ojossa huusin: -"Älkää menkö tänne, tämä tie vie helvettiin! Kääntykää! Ette saa mennä tänne!!!! Uskokaa, tuo toinen polku vieressä vie taivaaseen." Ihmiset olivat hämmentyneinä edessäni ja ärsyyntyneinä. Osalla pisti kyllä miettimään. Näky oli siltä erää ohi, ehkä myöhemmin saan siihen jatkoa.
Ihmiset alkoivat pilkata minua ja nauraa minulle, että mikä minua oikein vaivasi, hulluko olin? "Kulje ite vaan vaivasta polkuasi, ei kuule meitä kiinnosta!"
Yhtäkkiä leveän portaikon ovet menivät kiinni ja lukkoon, sain näyn, että tarpeeksi ihmisiä meni kerralla jo pimeyteen ja nyt tapahtuisi illuusion purkaus, jossa portaat kääntyvätkin alaspäin syvälle pimeyteen. Kun leveän portaikon sisällä olleet ihmiset sen tajusivat, oli jo liian myöhäistä. He yrittivät tulla takaisin ja aukaista ovea, mutta pimeys nieli heidät. Portaikon ovi oli suljettu ja lukossa ja ulkopuolella odottelevat ihmiset odottivat tyynesti, tietämättä mitä tapahtui. Ihmiset ulkopuolella odottivat, että kohta ovi aukenisi uudelleen ja pian he pääsisivät sisään. Siinä vaiheessa minun asenteeni muuttui kertarykäyksellä. Rynnin portaikon suljettujen ovien eteen kädet ojossa huusin: -"Älkää menkö tänne, tämä tie vie helvettiin! Kääntykää! Ette saa mennä tänne!!!! Uskokaa, tuo toinen polku vieressä vie taivaaseen." Ihmiset olivat hämmentyneinä edessäni ja ärsyyntyneinä. Osalla pisti kyllä miettimään. Näky oli siltä erää ohi, ehkä myöhemmin saan siihen jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti